Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

FM Mauri Junttila

 

Syyksyn 2018 tarinaa

 

Riihenpuinti oli Suomessa satojen vuosien ajan eniten käytetty ja paras tapa erottaa jyvät korsista. Tyrnävän Korvenkylässäkin puivat perinteistä lämmitettävää riihtä vielä 1900 – luvun alussa.

 

Korvenkylästä

 

Tyrnävän Korvenkylän vanhin maarekisteriin merkitty talo oli ollut Vanhatalo (nyk. Niemelä). Se oli ollut maarekisterissä ja kartoissa rekisterinumerolla 1:19. Vanhatalo oli erotettu aikoinaan lähes koko Korvenkylän omistaneesta Tyrnävän kirkonkylän Konttilasta vuonna 1887.

 

Keskitalo (1:20) oli seuraavaksi vanhin talo Korvenkylässä. Uusitalo (1:21) oli seuraavaksi vanhin. Noissa taloissa oli ollut perinteinen puimiseen tarkoitettu lämmitettävä riihi käytössä vielä 1900 - luvun alussa.

 

Vanhantalon vuonna 1887 Konttilan talosta ostanut ja omaksi taloksi erotuttanut Antti Tolonen oli ollut ammatiltaan seppä. Hän oli ollut lähtöisin kaukaa Kainuusta. Antti Tolonen oli toiminut seppänä Tyrnävällä. Hän oli avioitunut Tyrnävän Ängeslevän kylän erään talokkaisiin kuuluneen Elsa Suorsan kanssa. He olivat sittemmin ostaneet Korvenkylän Vanhantalon yhteiseksi kodikseen ja maatilakseen.

 

Olisiko Vanhantalon paikalla jo varhaisemmin ollut eräs Konttilan karjamajoista? Sellaisia oli ollut vanhaan aikaan Tyrnävän Korvenkylässäkin. Toloset olivat ostaneet Vanhantalon eräältä Konttilan talokassukuun kuuluneelta Jaakko Konttilalta. Olisiko Jaakko asunut mökissä/talossaan jo ennen Tolosia? Vai olisiko hän asunut siellä eräässä Konttilan silloisessa vaatimattomassa karjamajassa?

 

Antti ja Elsa Tolonen elivät Tyrnävän Korvenkylässä talokkaiden lailla. Heillä oli ollut siellä kookas talo isoine rakennuksineen. Heillä oli ollut myös hevosia ja tuottoisa lehmikarja. Tolosilla oli ollut palvelusväkenä muutamia piikoja ja renkejä.

 

Erään tarinan mukaan: Esimerkiksi kerrattain, kun Vanhantalon emäntä Elsa Tolonen oli käynyt nostamassa rahoja Tyrnävän pankeista, hän oli kysynyt kyydittäjäkseen naapurin tytön Pasasen Annin. Tämä naapurin tytär oli käyttänyt silloin tällöin Elsa emäntää asioilla Tyrnävällä. Anni Pasanen (1900 – 1989) oli myöhemmin ollut sukunimeltään Junttila avioliiton kautta.

 

Riihikin saattoi palaa

 

Silloin tällöin ikävästi tulen saaliiksi joutuneille riihille pyrittin valitsemaan sopivin paikka talon pihapiiristä. Pihat rakennuksineeen oli rakennettu vanhaan aikaan neliön muotoon. Ihmisten pahojen keskinäisten riitojen, heimosotien, vanhan ajan sotien aikana rakennusten sijoitustapa oli auttanut myös linnoittumaan talon rakennusten hirsikehään kuin puolustautuakseen.

 

Rakennustapa oli suosittu tapa vanhaan aikaan suojaksi myös metsien eläimiltä. Helpompi oli talonväenkin ollut pitää silmällä sisäpihalla oman väen lapsukaisia ja myös sikapossuja, kanoja jne.

 

Ennen oli yleisesti paimennettu lehmiä ja hevosia metsälaitumilla ja luonnonniityillä. Ne oli tuotu kotiin yöksi lypsettäviksi ja suojaan. Sisäpihat olivat siinäkin suhteessa olleet hyväksi havaittuja.

 

Talon riihi oli usein ollut neliömäisen pihapiirin kehän ulkopuolella. Sen syttyessä palamaan, tuli ei levinnyt hetkessä kaikkiin talon pihapiirin rakennuksiin. Se myös oli ollut merkittävä näkökohta.

 

Savusauna oli usein myös ollut maatalon muun rakennuskehän ulkopuolella. Savusaunoja paloi ennen melko usein. Monin paikoin savusauna ja riihi oli ollut sama. Niitä käytettiin vain eri tarkoituksiin.

 

Riihtä puimaan

 

Riihenpuinnissa saimme nauttia kesän viljasadosta. Riihen orsille oli kerätty kuivumaan pelloilta kerättyä ruista, ohraa, vehnää ja kauraa. Riihtä lämmitettiin, että jyvät irtoaisivat helpolla korsista. Puitavan viljan kuivaamisella oli paljon merkitystä. Kuiva vilja säilyi hyvin aitoissa.

 

Riihen puinti oli ollut raskasta työtä. Raskasta raatamista oli ennen ollut kaikki maataloustyö. Raskasta työtä tehtiin pitkiä päiviä. Työtä tehtiin aamusta iltaan. Taukoja ei juuri työväellä ollut.

 

Vilja oli koottu käsivoimin pelloilta sirpeillä ja viikatteilla niittäen. Ne olivat sidottu lyhteille. Lyhteet olivat olleet pelloilla kasoissa, kuhilailla. Ne kuivasivat niissä lisää. Syksyllä saattoi toisinaan olla lähes helteisiä poutapäiviä. Sehän oli ollut vain hyvä asia talonpojille, että saivat kuivia jyviä aittaan. Kuivat oljet oettiin myös talteen ja käyttöön pitkän talven aikana.

Lyhteet kerättiin talon riiheen. Niitä keräiltiin tavallisesti pelloilta erilaisten hevosten vetopelien avulla. Saatettiin kantaa käsinkin hevosten puutteessa. Riihessä lyhteet aseteltiin lattialle tähkäpäät vastakkain. Niitä hakattiin käsivoimin varstoilla tai vain puukepeillä.

 

Ensimmäinen työvaihe riihenpuinnissa tuotti vain roskaisen, ruumenisen kasan riihen lattialle. Aloitettiin jyväkasojen puhdistaminen. Jyiä heiteltiin, viskottiin esimerkiksi puulapiolla muutamien metrien päässä ollutta vastapäistä riihen seinää kohden. Painavat jyvät lensivät vastapäisen seinän luo, kevyet roskat ja ruumen putosivat välille. Menetelmää toistettiin kunnes oltiin tyytyväisiä työntulokseen. Sitten puhtaat riihentuoksuiset jyvät vietiin aittaan. Niitä haettiin sieltä ihmisten ja eläinten ravinnoksi, ruuaksi.

 

Viljakauppaakin oli ollut kauan, mutta sangen vaatimatonta se oli ollut. Viljasta valmistettiin esimerkiksi paljon olutta jano- ja ruokajuomaksi. Vanhaan aikaan olut oli ollut tärkeä ihmisten juomana ja ravintona. Maitoa ja piimää oli ollut vain kasvaville lapsille.

 

Oluen myyntiin valmistaminen oli ollut hyvin vanha tapa talonpojille. Sillä he saivat tarpellista rahaa esimerkiksi veronmaksuun. Rahaa tarvittiin jo vanhanaikaisen vaihdantatalouden aikaaan.

 

Viljan puintia 1950 – luvulla

 

Sitten elettiin 1950 - lukua. Maatalous oli kokenut suuria muutoksia. Viljaa leikattiin paikoitellen edelleen hiukan sirpillä ja viikatteilla. Perinteiset lämmitettävien riihten puinnit leipäviljan takia olivat jo siirtyneet kauas historiaan.

 

Puimakoneita oli silloin paljon työn touhussa talojen pelloilla ja puimaloissa. Kyliin oli perustettu puimaosuuskuntia. Kylän useampi talo yhdessä oli hankkinut kalliin yhteisen puimakoneen ja maamoottorin. Puimakoneina oli ollut esimerkiksi Esa ja Teijon Tarmo nimisiä. Maamoottoreina, puimakoneiden voimanlähtenä oli toiminut esimerkiksi yksisylinteriset Olympia ja Wickström. Ne olivat olleet suomalaisvelmisteisia yksitahtisia moottoreita. Ne käyttivät polttoaineenaan petroolia.

 

Olympia oli ollut ns. kuulamoottori. Polttoainetta sylinterissä ei sytyttänyt sytytystulppa, vaan paine ja kuumuus. Sylinterin paksu yläosa oli kuumennettu puhallusampulla kuumaksi. Sitten, vain pyöräytettiin rivakasti mamoottorin kammesta. Se alkoi puksuttaa nätisti. Yksitahtisen äänellä se puksutti. Paine ja kuumuus sytyttivät petroolipolttoaineen vanhan ajan maamoottorin sylinterissä.

 

Puimaloita rakennettiin taloihin. Niihin kerättiin puitavaa viljaa pelloilta. Puimakone oli siellä katon alla maamoottorin kanssa. Olkia kerättiin puimalaan tai kookkaseen ulkoläjään. Jyvät vietiin aittaan.

 

Oli ennen 1950 luvulla ollut paljon myös sitä tapaa, että puimakone oli pellolla puintipaikallaan. Viereen ajettiin pellolta seipäiltä ja kuhilailta puitavaa viljaa. Kun, jokin peltovainio oli selvitetty, niin puintityö jatkui seuraavalla vainiolla.

 

Puimaosuuskuntien puimakone moottoreineen kiersi vuorollaan puimaosuuskunan talot. Tavallisesti puimaosuuskunnan puimatyömailla oli paljon väkeä. Se oli suuri etu väkeä tarvitsevassa työssä.

 

Oli 1950 – luvulla jo jonkin verran leikkuupuimureita. Ne olivat pieniä ja vaatimattomia. Leikkuupuinnissa oli vaivana jyvien säilyminen. Oli olemassa jonkinmoisia pieniä lavakuivureita.

 

Leikkuupuinti muuti paljon muotoaan 1970 – luvulla. Esimerkiksi Fahr leikkuupuimurilla yksi mies pui päivässä hehtaarin toisensa jälkeen. Oli jo olemassa korkeita siilomaisia helposti polttoöljyllä toimivia kuivureita. Se helpotti, kun punnit tehtiin koneilla ja irtoviljana. Yksi mies keräsi päivässä viljaa valtavavia määriä. Hän keräsit viljaa todella suuria määriä isoille ihmis - tai eläinmäärille.

 

Lähteitä:

 

Ahti Pasanen (1897-1970).

Anni Junttila os. Pasanen (1900-1989).

Oiva Junttila (1922-2001).

Kalervo Junttila (1927-2014).

 

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/kasinpuinti.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puinti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riihi

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/riihi.htm

https://sites.google.com/site/tyrnaevaenkorvenkylae/

http://tyrnavakorpi.suntuubi.com/

http://tyrnavakorpi.blogspot.com/

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/vanhan-korjuuteknologian-huipennus-leikkaa-viljan-ja-sitoo-lyhteiksi-katso-video-1.127973

https://www.laineranta.fi/?x118281=231813

https://www.sarka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Laari2013_vedos3.pdf

https://www.koneviesti.fi/artikkelit/artikkeli-1.208094#

https://maatilanpellervo.fi/2013/12/05/kauraa-siivekkaille-kuluttajille/

https://www.napsu.fi/vastaukset/kysymys/45975

https://www.google.fi/maps/uv?hl=fi&pb=!1s0x4681bbafddf55ad5:0x328237f74125ff3f!2m22!2m2!1i80!2i80!3m1!2i20!16m16!1b1!2m2!1m1!1e1!2m2!1m1!1e3!2m2!1m1!1e5!2m2!1m1!1e4!2m2!1m1!1e6!3m1!7e115!4shttps://lh5.googleusercontent.com/p/AF1QipOGgaLKoZ93U1zeo0Ha07flmkNVkl6jsJUVRFrz%3Dw284-h160-k-no!5stemmeksen+kotiseutumuseo+-+Google-haku&imagekey=!1e10!2sAF1QipOGgaLKoZ93U1zeo0Ha07flmkNVkl6jsJUVRFrz&sa=X&ved=2ahUKEwiZk5TOwrLdAhVBiiwKHZUOB54QoiowDnoECAoQCQ

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuulamoottori

https://www.youtube.com/watch?v=On_y-UPVWwA

 

 

 

FM Mauri Junttila

 

Juteltiin kerrattain Pentti veikkani (1943-2003) kanssa. Hän esimerkiksi totesi, että meiltä vain hän ja Oiva veikkamme olisivat pituuden puolesta kelpuutettu natseihin. Natseilla oli ollut minimipituus 175 cm, joukkoihinsa hyväksymisen rajana. Minä olisin ollut lähes 5 cm alle minimi pituuden.

 

Monenlaista oli vanhaan aikaan

 

Pentti tilasi eräänä 1950 - luvun jouluna Oiva veikan kautta ”Adolf Hitlerin Mein Kampf” kirjan. Sotaveteraaniveljemme Oiva Junttila (1922-2001) oli silloin hämeenlinnalaisen Arvi A. Kariston eräs kirjanmyyntiasiamiehistä. Arvi A. Kariston kirjoissa oli myös ”Liittoutuneiden Valvontakomission” myyntikieltoon laittamia. Kielten oppimisesta kiinnostunut Pentti veikka tilasi kirjansa saksankielisenä.

 

Paljon parempia aikoja, kuin nykyisten ”verbaalien” aikana elettiin silloin pääministeri ja presidentti Urho Kekkosen Suomessa 1950 - luvulla. Esimerkiksi pienen maatalon poika Junttilan Penttikin kykeni ostamaan postimyynnistä useita kirjoja ja ison pinon joulukortteja jouluksi.

 

Hämeenlinnalaiselta Karistolta saatiin siis ostaa nättejä joulukorttejakin. Vaatteisiin oli meillä myös hiukan varaa laittaa hyvän presidentin Urho Kekkosen aikana. Ei silloin Kekkosen aikana kukaan, köyhäkään kulkenut rääsyissä. Hyvissä vaatteissa kulki silloisen yleisen tavan mukaan Penttikin. Ei niinä Kekkosen aikoina vilkkunut köyhänkään miehen paljas takapuoli vaaterääsyjen raosta!

 

Naapurin mies Toivo Kaikkonen osti myös monen joulun aikaan talvilukemiseksekseen Kariston kirjoja sekä joulukortteja naapurinsa Oivan kautta. Pienen maatalon isäntiä oli naapurin Toivokin.

 

Hänellä oli tapana pitää vanhoillislestadiolaisten (VL) seuroja melko usein kotonaan. Siihen aikaan kotiseuroissa oli pullakahvitarjoilu talon puolesta. Oli toki niinkin varattomia ollut vanhaan aikaan, etteivät kyenneet pitämään uskovaisten seuroja kotonaan. Kaikkosen Toivolla oli aina seuroissaan laatukahvista keitetyt kahvit ja hyvää kakkua sekä pullaa.

 

Rahasta meillä oli usein pulaa. Miten sitä voisi saada? Pentti veikka sai jonkin verran rahaa, kun toimi lähes lapsena apulaisena maidonajossa sodassa toisen jalkansa menettäneellä Oiva veikallamme. Saattoi Pentti käydä kesäaikaan myös peltotöissä naapureillamme Oivan Fergusonilla. Siten sai nätisti setelirahaakin.

 

Naapureilla oli paljon peltoja, mutta traktoreita oli isännillä vielä vähän siihen maailman aikaan. Sodan jälkeen oli säännöstelyä rahan ulosmenosta Suomesta. Uusiin traktoreihin piti hakea ostolupa lääninhalltituksesta.

 

Pentti oli opetelut Fergusoniin nätin käännösjarrukäännöksen peltosarkain päissä. Ferguson liikkui hänellä joka sekunti töitä tehden. Oivan englantilainen petrooli Ferguson TE 20 oli saanut mukaansa Ferguson tehtaan aurat ja äkeen. Lapiorullaäes eli karhi oli työleveydeltään noin 2 metriä. Se oli traktorin kolmipistenostolaitteissa kiinnioleva. Siis kätevä äes kuljettaa ja käyttää.

 

Tienestejä saatiin myös ojanvarsien meskujen ja metsämarjojen poimisista. Siitä saimme myös hiukan tuloja, kun kaivoimme muutamia tienvarsiviemäreitä rakennettavan Korventien ravi ojiksi. Siitä annettiin noin 20 metrin viemärinpätkiä kaivaa. Korventienteon työnjohtajat antoivat selvää rahaa käteen kaivetuista tieravin kaivuista.

 

Teimme kerrattain pari vuotta minua vanhemman Pentin kanssa meitä paljon vanhemman, sodankin käyneen Oivan kanssa yhteistyötä. Heittelimme meille annetusta Korventien työmaan tienvarsiravin montusta liiat maat pois. Oiva viimeisteli sen ja hyväntahtoisena miehenä antoi rahat meille.

 

Eräänä kesänä, kun oli mennyt jo muutamia vuosia Leppijärven kuivauksesta. Oivalla oli muutamien hehtaarien raivausmaa Sipolan rämeen reunalla, Leppiojan kanavan varressa. Kävimme Pentin kanssa silloin tällöin polttamassa sen pintamaata. Oiva maksoi meille siitä aputyöstä jotain.

 

Eräänä päivänä saimme pyydettyä Pentin kanssa pienen hauen Leppoiojan kanavasta. Kun, löimme nopeasti lapion syrjällä vedessä uivaa kalaa, niin saimme sen saaliiksi. Äiti paistoi sen meille paistinpannussa syötäväksi.

 

Pentti veljemme alkoi nuorena keskikoululaisena kulkea kesätöissä Tyrnävän kirkonkyläläisen kauppias Eino Ylitalon sekatavarakaupassa. Pentti ajoi sinne hyvällä polkupyörällä. Mopedeja ja moottoripyöriä alkoi olla myös maaseudun poijilla. Niin oli Pentilläkin.

 

Pentti meni keskikoulunsa jälkeen Ouluun kaksivuotiseen kauppaopistoon. Tienestit paranivat, kun hän oli jo kouluja käynyt merkonomi. Hän oli sittemmin merkonomina töissä esimerkiksi eräässä oululaisessa autoliikkeessä. Pentti osti sieltä hiukan käytetyn Opel Kadett henkilöauton. Se oli hänelle ihan hyvä, onnistunut ostos.

 

Ruotsin töissä

 

Se oli 1960 – lukua, kun menivät monissa miehin esimerkiksi Tyrnävältä ja muualta Suomesta tienesteihin Ruotsiin. Kohtalaisen hyvä elintaso oli silloin molemmissa maissa. Esimerkisi varaton nuorukainen kykeni matkustamaan töihin vaikkapa kauas Boråsiin tai Eskilstunaan Etelä - Ruotsiin.

 

Ruotsista sai Penttikin heti töitä. Kivat asunnot odottivat uusia asukkaita. Työt siellä tehtiin valoisissa lämpimissä tehdassaleissa. Työnantajat olivat varoissaan. Osa heistä sanoi ensimmäisenä iltana, että kruunuja on antaa sinullekin Pentti ”förskottina”, jos vain haluat! Käy sitten työmatkalle ostamassa tuosta lähikaupasta yön ajaksi jotakin kivaa purtavaa esimerkiksi suklaata, mehua, kahvia ja pullaa. Käy myös ruokailuaikana syömässä meidän tehtaan omassa ruokalassa!

 

Suomalaisten siirtotyömiesten tapaan Penttikin osti melko pian ruotsalaisen käytetyn henkilöauton. Se oli nätti hyväkuntoinen kupla Volkkari. Hän kävi sillä seuraavana kesänä lomilla Suomessa.

 

Pentti opiskelee

 

Niinä 1960 – luvun loppuina ja 1970 – luvun alkuina nuorten miesten keskuudessa oli jonkin verran kiinnostusta aikuispiskeluun. Penttikin kiinnostui aikuisopiskelusta.

 

Ouluun takaisin muutettuaan ja saatuaan sieltä sopivan työpaikan hän ilmoittautui opiskelijaksi Lassinkallion iltalukioon. Muutaman vuoden päästä hän sai valkolakin ja ylioppilastodistuksen. Hän pyrki opiskelijaksi Oulun yliopistoon humanistiseen tiedekuntaan. Pentti opiskeli siellä esimerkiksi tilastotiedettä ja kunnallispolitiikkaa. Siellä oli silloin sitäkin opiskelun mahdollisuutta.

 

Hänestä tuli aikanaan humanististen tieteiden kandinaatti (HuK). Hän oli useita vuosia HuK. Pentti oli aina jossakin ansiotyössä opiskeluaikoinakin. Pentistä tuli aikanaan filosofian maisteri (FM) Oulun yliopistosta. Pentti saattoi kirjoittaa joskus jotain pientä ajankohtaista ajankulukseen oululaiseen maalaisliittolaiseen sanomalehti Liittoon tai Kalevaan.

 

Vapaa -ajan viettoa

 

Sitäkin meillä oli joskus eli vapaa - aikaa. Totuttuna tapana oli meillä Korvenkylän lapsilla käydä sunnuntaisin leikkimässä, puuhailemassa, ulkoilemassa kuivatulla entisellä Leppijärvellä ja sen ympäristöissä. Ensin olimme käyneet istumassa naapurin miehen Lauri Alasaarelan pyhäkoulussa.

 

Oli meillä ulkoillessa myös sitä tapaa, että paistaa pienessä nuotissa paistinpanussa jotain syötävää. Korvenkyläläinen, Pentin kanssa samana vuonna syntynyt, hyvä leikkikaverimme, ahkera ulkoilija ja reippailija sekä erinomainen hiihtäjäpoika Tolvasen Matti piti sitä jotenkin turhana. Miksi, kulkea lähimetsissä paistinpannu repussa syömässä nuotiolla paistettuja sianlihan paloja tai makkaran paloja? Kotona pirtin pöydän ääressä ne olivat hänen mielestään makoisampia ja parempia syödä. Matti tykkäsi erityisesti Kaisa äitinsä paistamista räiskäleistä, lätyistä.

 

Olisiko ulkoilu - ja retkeilyharrastus vaikuttanut, että RUK:n käyneestä Pentistä tuli reservin sissiluutnantti? Hänen, Pentin ikäisten 1960 - luvun asevelvollisuusaikana hiihto - , eräily - ja retkeiluharrastus oli nuorilla miehillä sangen vähäistä.

 

Johonkin aikaan, kauan viime sotien jälkeen, monet asevelvolliset eivät osanneet edes sytyttää tulitikkua. Ulkoilu ja kunnon hoito alkoi lisääntyä yleisesti myöhemmin nopeaan monien houkuttelevien hiihtohissilaskettelurinteiden myötä kaikkialla maassamme.

 

Erään kansakouluajan joululoman aikana, olimme Pentin kanssa eräänä lauantaina hiihtämässä lähimetsissä, jossain Leppiojan/Leppiojan kanavan risukoissa samoiltiin. Olin juuri lukenut Santeri Ivalon ”Juho Vesainen” kirjan. Taitoin käsilläni pienen männynkäkkärän keihääksi/sauvaksi Juho Vesaisen tapaan hiihtää.

 

Se meni harmikseni kohta poikki. Siitä katkesi pitkä pätkä, joka meni toisen silmäluomeni alle. Se oli lujassa repiä pois silmästä. Tuntui, kuin silmämunakin tulee samalla ulos!

 

Se vaikutti silloin siten, etten kohta nähdyt terveelläkään silmällä. Se alkoi myös vuotaa kyyneliä kovasti ja vuolaasti. Kovasti kipeä oli myös loukkaantunut silmäni.

 

Osasimme kuitenkin kotiin, siksi koska Oiva veikkamme alkoi lämmittämään lauantaisaunaa. Oli tyven pienen pakkasen talvisää. Hiihdimme savun hajua kohden. Osasimme hyvin kotiin.

 

Eräänä kansakoulun joululoman viikonloppuna vierailimme Pentin kanssa Rantsilan Kärsämänkylässä Taimi siskollamme. Hän oli siellä pienen Rantsilan Osuskaupan Kärsämänkylän sivumyymälän myymälänhoitajana. Nousimme eräänä lauantaina Haurukylässä ”Haapavetisen” kyytiin. Jäimme kyydistä Rantsilan kirkolla. Kävelimme sieltä noin 8 km:n matkan Kärsämänkylään. Takaisin lähdimme seuraavana arkena. Onnikka ajoi silloin arkena sieltä Kärsämänkylästä Rantsilaan.

 

Sivumymälä oli vuokralla valtavan suuressa Kopsan talossa. Talon rakennukset olivat hirsisiä. Ne olivat neliön muotoisessa kehässä. Kopsan pihapiiri oli todella suuri ja vaikuttavan näköinen.

 

Kävin myöhemmin kevättalvella uudelleen Kärsämänkylässä. Kävin voitamassa siellä Temmeksen kunnan koulujenvälisen hiitokilpailun ikäluokassani. Sinne ja takaisin oli onnikkakyyti kuljetus.

 

Rantisilan Kärsämänkylä oli erilaisempi Pohjois - Pohjanmaan kylä. Siellä oli Kestilään mennessä kirkasvetinen Järvitalon järvi. Kylä oli osittain Liminkaa, osittain Temmestä ja Rantsilaa. Siellä oli vielä jäljellä vanhoja kookkaita hirsirakennusten pihapiirejä. Oli sielä ollut aikoinaan myös myös voita valmistanut ns. hevoskiertomeijeri.

 

Kärsämänkylässä ei esimerkiksi ollut mäkiä meidän kilpailevien koululaislasten hiihtoladuilla. Temmesjokivarressa on mäkiä vain Haurukylässä. Haurukylässä olikin kookkaita mäkejä. Erään kerran katkaisin siellä jopa sukseni, vaikka olin paljon hiihtoa ja mäenlaskua harjoitellut reipas koululaispoika.

 

Lähteitä:

 

file:///C:/Users/mamij_000/Downloads/Siikalatva%2020161120_siikalatva%2029112016.pdf

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4

https://fi-fi.facebook.com/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4nkyl%C3%A4n-Nuorisoseura-1918725498347579/

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/asutushistoria

https://www.rantalakeus.fi/uutiset/kun-meijerska-naputti-ikkunaan-hevonen-pysahtyi-6.703.231716.57a9911316

https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/karsamankylan-rukoushuone-ei-prameile/527714/

http://www.wikiwand.com/fi/K%C3%A4rs%C3%A4m%C3%A4

https://sites.google.com/site/korventietyrnava/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Artj%C3%A4rven_historia

 

 

 

©2018 layout213 - suntuubi.com